Yrityksen arvo syntyy ja kasvaa yrittäjän kehittämän liikeidean ja osaavan henkilöstön yhdistämisestä. Yritys hyötyy toimivasta yhteiskunnasta ja maksukykyisistä asiakkaista. Verovaroilla rakennamme yhteistä toimintaympäristöä, mutta veronormiston monimutkaistuessa sen hallinta on meille kaikille haasteellista. Blogissaan Petteri Ruotoistenmäki kertoo erilaisista tilanteista, joissa verolakimies voi avustaa päämiestään.
Laki- ja veroasiantuntija Petteri Ruotoistenmäki jakelee ajatuksia yhdistyksen webinaarissa 18.5. klo 16.
Verotus muuttuu ajan mukana
Verojen perustana olevat normit ovat alati muutoksessa heijastaen yhteiskunnan kehitystä ja valtarakenteita. Historian saatossa verosäännökset ovat olleet konkreettisesti sidoksissa arkipäivän elämäämme, veroja on maksettu Esko Linnakankaan Historiallisen verokirjan mukaan niin raamatun kuin lain perusteella esimerkiksi tulisijojen, ikkunoiden, hevosvaunujen ja partojen omistamisen perusteella työnä, majoituspaikan ylläpitona, suolakalana, paloviinana, viljana ja rahana vaikkapa sotimista, kuninkaan kosimismatkaa ja linnan lunastamista varten.
Niin kauan kuin on ollut verotusta, on ollut verosuunnittelua. Peilin koon perusteella progressiivisesti määräytyvän peiliveron vuoksi huonekalujen peilejä pilkottiin pienemmiksi, savupiippuveron välttämiseksi tulisijan omistaja saattoi rikkoa seinänsä ja yhdistää uuninsa naapurin savupiippuun, ikkunaveroa vältettiin muuraamalla ikkunoita umpeen, asuntojen kokoa kierrettiin rakentamalla tilojen välille salaovia, kattoveron vuoksi kattoja purettiin linnoista niiden raunioitumisen uhalla, tapettiveroa vältettiin koristelemalla tyhjä paperi itse sapluunoilla ja rakennustiilikohtaista veroa minimoitiin suurentamalla tiilikokoa ja siirtymällä puurakentamiseen. Toisaalta verohistoriassa verotus on voinut pahimmillaan perustua orjuuttamiseen, ryöstöön, kiristämiseen ja valloittamiseen. Tuloverotus on tunnettu vasta 1800-luvun lopulta eteenpäin ja välillisen verotuksen merkitys on kasvanut toisen maailmansodan jälkeen.
Sääntelyn monipuolistumisen luoma haaste
Kansainvälistyneen toiminnan lisääntymisen ja taloudellisen toiminnan monipuolistumisen myötä nykyiselle verotukselle on ominaista sääntelyn monimutkaistuminen. Vaikeasti sovellettavan tarkasti säännellyn modernin säännöstön joukossa on vanhoja säännöksiä, joissa lain esityöt ovat olemattomat sekä direktiivipohjaisia säännöksiä, joiden käsitepohja voi olla erittäin vaikeasti aukeava. Tulkinnallisissa tai sääntelemättömissä tilanteissa veronormit tai niiden puutteet voivat johtaa esim.
– kaksinkertaiseen verotukseen, kuten silloin kun verovapaaksi ajateltu tytäryhtiön käyttöomaisuusosake ei olekaan verovapaasti luovutettava tai kansainvälisesti toimiva suomalainen yhtiö ei saa vähentää USA:n osavaltion tuloveroa edes tulonhankkimiskuluna;
– tulonhankkimiskulujen / menetysten vähennysoikeudettomuuteen, kuten silloin kun yhtiölleen lainan tai pantin antanut osakas ei saa vähentää lainan ja pantin menetystä tulonhankkimismenona, tai kun kommandiittiyhtiön osakas ei saa verotettavista tuloistaan vähentää Ky:n toiminnan loputtua vastattavakseen jäänyttä velkaa;
– tappioiden vähentämättömyyteen voitoista, kuten silloin kun samana vuonna on voittoa toisesta hinnanerosopimuksesta ja toisesta yhtä suuri tappio, ja näitä ei kohdella luovutuksina eikä ole säännöstä, jolla ne netotettaisiin, tai kun tulolähdejako johtaa käytännössä tappioiden vähentämättömyyteen.
Lähes jokaisessa em. esimerkissä olisi ollut menettelymalli, jolla lopputulos olisi ollut verovelvolliselle edullisempi, jos sitä olisi huomattu etukäteen ajatella ja vaikutettu tosiseikastoon siten, että päätöksenteko toisen suuntaisesti olisi ollut mahdollinen.
Ammattilaiset haastavat verovelvollista
Julkaistusta oikeuskäytännöstä näemme veronsaajan toisinaan hakeneen hankalaa tulkintaa taloudellisesta kokonaisuudesta piittaamatta, esim. työpanososinkotapauksessa, jossa jo kertaalleen työpanososinkona verotettua emoyhtiön saamaa osinkoa ei olisi veronsaajan mielestä voinut jakaa suunnatusti juuri sille, jolla työpanososinko oli jo verotettu, samoin kuin jo palkkana kertaalleen verotettu eläkemaksu olisi veronsaajan mielestä tullut verottaa toiseen kertaan eläkkeenä; mainituissa tapauksissa KHO ei kuitenkaan lähtenyt mukaan kahdenkertaisen verotuksen tulkintaan. Tuoreessa hallinto-oikeustasoisessa tapauksessa veronsaaja olisi halunnut 10 vuoden sisällä osakkaalle palautetun rahaston osittaisen takaisinsijoituksen myötä verottaa tuon rahaston palautuksen peiteltynä osinkona, hallinto-oikeus oli verovelvollisen puolella. Kaksi tuoretta julkaisematonta hallinto-oikeustapausta ovat erisuuntaisia toimintamallissa, jossa osakkaat omistavat yhdessä liiketoimintayhtiön, jota molemmat laskuttavat omien yhtiöidensä kautta: toinen hallinto-oikeus katsoi, että oman yhtiön laskutus oli palkkaa, toinen hallinto-oikeus piti menettelyä mahdollisena, veronsaaja on valittanut jälkimmäisestä tapauksesta.
Virheitä ja vahinkoja tapahtuu
Suoranainen virhe lainsoveltamisessa tai jopa vahinko voi olla myös ongelma, kuten tapauksessa, jossa verovelvollinen sinänsä hienosti tulkitsi osakevaihtoa koskevaa säännöstä siten, että kun sijoittaa kauppahinnan määrästä 90 % osakepääomaan osakevastiketta vastaan, niin voi maksaa loput rahavastiketta. Suhdeluku 10 % olisi pitänyt laskea osakepääomaan sijoitetusta määrästä, ei kokonaiskauppahinnasta, joten tämän pienen soveltamisvirheen vuoksi veroneutraali yritysjärjestely muuttuikin verolliseksi luovutukseksi. Toisessa tapauksessa verovelvollisen juuri yritysjärjestelyä varten perustetulta uudelta yhtiöltä lähti laskutusohjelmasta vahingossa laskuja ennen yritysjärjestelyä ja verohallinto tulkitsi, että yhtiötä ei ollut perustettu tuota järjestelyä varten vaan kyse oli jo toimivasta yhtiöstä ja tästä aiheutui veroseuraamus. Asia on edennyt hallinto-oikeuteen näyttökysymyksenä.
Verotuksen pelisäännöt puoltavat veronsaajaa
Veroprosessisäännöksiä on uudistettu veronsaajan hyväksi vuodesta 2006 alkaen tutkimisvelvollisuuden ja sitä myötä jälkiverotussuojan poistamisella ja edelleen viimeisimmän uudistuksen myötä, jossa verovelvollisen muutoksenhakuaikoja on lyhennetty kolmeen vuoteen ja veronsaajan aika voi puolestaan olla jopa yli 10 vuotta (kolmea vuotta voi eräin edellytyksin jatkaa neljään ja pidentää kuuteen ja rikosperusteisesti yli kymmeneen vuoteen) ja vielä siten, että oikaisuja verovelvollisen vahingoksi voi tehdä aina kun verotuspäätös ei ole veronsaajan mielestä oikein, paitsi silloin kun asiaa on jo käytettävissä olevalla tosiseikastolla kertaalleen harkittu ja siitä tehty päätös tai verovelvollinen voi vedota luottamuksensuojaan. Verovelvollinen ei voi saada lautakuntamenettelyssä aiheutuneita kuluja valtion korvattavaksi, vaikka verotuspäätös olisi kuinka virheellinen ja oikeusturvavakuutus ei kata edes vero-oikeudenkäyntejä ja tämä vaikuttaa suoraan siihen, että puolustukseen ei voida panostaa niin paljon. Valtiolle ei myöskään voida määrätä sanktiota huonosta verotuspäätöksestä, toisin kuin verovelvolliselle virheellisestä ilmoittamisesta.
Verotuksellista edunvalvontaa ja verosuunnittelua
Nykyaikaisessa verosuunnittelussa kyse on yrityksen ja yrittäjän edun valvonnasta, siitä että he pääsevät tilanteeseen, johon heillä lain ja oikeuskäytännön mukaan on parhaassa tapauksessa oikeus. Tämän blogin jatkoksi käytettävässä lyhyessä puheenvuorossa 18.5. kerrotaan muutamia yrittäjiä yleisesti kiinnostavia käytännön esimerkkejä yrityksen osakkeiden erilaisista luovutustilanteista ja miten niissä on luovutusvoiton, osingon ja muun varojenjaon verotuksen kannalta tärkeää ottaa huomioon esim. osakkeilla olevat erilaiset arvot: vertailuarvo, matemaattinen arvo, hankintameno, perinnössä- ja lahjoituksessa syntynyt hankintameno ja huojennettu hankintameno, käypä arvo laskettuna verohallinnon ohjeen mukaan ja muun valuaation mukaan sekä erilaisissa tilanteissa syntynyt hankinta-aika, joka on hankintameno-olettaman pohjana.
Ja tämä kaikki muistaen, että itse toiminta on tärkeintä, ja verotus on vain sivuseikka.
Kirjoittaja Petteri Ruotoistenmäki on tilintarkastuspalveluja tarjoavan TALVEA Oy’n perustajaosakas. Hän toimii laki- ja veroasiantuntijana.