Varojenjakoon vaikuttavia uusia säännöksiä ja oikeuskäytäntöä

Näin keväisin yrityksissä mietitään usein varojenjakoon liittyviä kysymyksiä. Mikä on verotuksellisesti järkevää, kuinka paljon tarvitaan varoja tuleviin investointeihin, mikä on yhtiön maksukyky jne. Osingonjaon lisäksi kyse voi olla muustakin varojenjaosta, kuten sijoitetun vapaan oman pääoman (SVOP) rahaston alentamisesta ja sen varojen palauttamisesta osakkeenomistajille.

Verottaja on uudistanut SVOP-rahaston jakamista koskevaa ohjettaan, jonka mukaisesti varojenjako SVOP-rahastosta on pääsääntöisesti osinkoa. Aiemmin SVOP-rahaston jakamisesta saadut varat vähensivät osakkeiden hankintamenoa ja verotuksellisesti se rinnastui osakkeen luovutukseen. Käytännössä tämä tarkoitti, että SVOP-rahastosta voitiin palauttaa varoja osakkeenomistajille verottomana, joten nyt tehty muutos merkittävä osakkeenomistajan näkökulmasta. Uusi ohje koskee 1.1.2016 tai sen jälkeen tehtyä varojenjakoa.

Uudistetun ohjeen mukaan varojenjakoa SVOP-rahastosta voidaan jatkossa käsitellä luovutuksena eli aiempaa käytäntöä vastaavasti, kun verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos sijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta ja tästä voidaan esittää luotettava selvitys. Tänä vuonna voidaan vielä palauttaa 2006 tehtyjä sijoituksia. Jos jaettavien varojen yhteys pääomansijoituksiin jää epäselväksi, varojenjako käsitellään verotuksessa osinkona. Varojenjakoa koskevissa päätöksissä onkin jatkossa syytä kirjata tarkasti se mitä varoja jaetaan, milloin ne on sijoitettu yhtiöön ja mistä sijoituksesta on kysymys. Vastaavasti myös sijoituksia tehtäessä on syytä kirjata päätökset ja laatia sopimukset huolellisesti yllätysten välttämiseksi. Koska SVOP-rahastossa voi olla varoja eri lähteistä, niitä olisi hyvä seurata yhtiön kirjanpidossa erillisinä tileinä.

Korkein oikeus otti kantaa konserniavustuksen, vähemmistöosakkeenomistajien suojan ja varojenjaon suhteeseen ns. Finnlines-jutussa. Asia koski Finnlines Oyj:n yhtiökokouksen vuonna 2008 tekemää päätöstä osingon maksamisesta. Finnlinesin yhtiökokouksen päätökseksi oli jäänyt osakkeenomistajien enemmistön kanta, jonka mukaan vähemmistöosinkona maksettiin 180 216 euroa. Yhtiön vähemmistöosakkeenomistaja Ilmarinen oli vaatinut, että vähemmistöosingossa on huomioitava maksetut konserniavustukset ja vähemmistöosinkona tulee maksettavaksi n. 17 miljoonaa euroa.

Osapuolten näkemykset maksettavaksi tulevan vähemmistöosingon määrästä erosivat, koska Finnlines oli tilikauden 2007 aikana maksanut tytäryhtiöilleen konserniavustusta ja määrännyt osakkeenomistajille maksettavan osingon vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta voitosta, jota maksetut konserniavustukset heikensivät. Ilmarinen katsoi, että vähemmistöosinkoa laskettaessa tilikauden voittoon olisi tullut lisätä konserniavustuksen määrä. Korkein oikeus asettui asiassa Finnlinesin kannalle ja hylkäsi Ilmarisen vaatimukset. Keskeistä näytti olleen se, että konserniavustuksen antamiselle oli liiketaloudellinen peruste. Korkeimman oikeuden mukaan osakkeenomistajan oikeus vähemmistöosinkoon ei yksinään merkitse emoyhtiön antaman konserniavustuksen yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisuutta. Tämä tarkoittaa, ettei annettuja konserniavustuksia tarvitse lähtökohtaisesti lisätä emoyhtiön voittoon vähemmistöosingon määrää laskettaessa. Koska arviointi perustuu liiketaloudelliseen perusteeseen, joudutaan konserniavustuksen yhtiöoikeudellinen hyväksyttävyys arvioimaan tapauskohtaisesti. Korkein oikeus totesikin, että konserniavustuksen antamiselle on oltava liiketaloudelliset perusteet huomioiden vähemmistöosakkeenomistajan oikeudet.

Yritysten hallitusten tulee jatkossa arvioida huolellisesti mahdollisen vähemmistöosakkeenomistajien asemaa päätettäessä konserniavustuksesta ja kirjata selkeästi päätökseen perusteena olevat liiketaloudelliset seikat.

Lisätietoja asiasta antaa:

Antti-Pekka Keränen

Asianajotoimisto Kokkolex Oy

040 842 6928, antti-pekka.keranen@kokkolex.fi